Itsensä johtamista helpottavia kykyjä

Itsensä johtaminen on joidenkin mielestä johtamisen vaikein laji; itselle kun on niin helppo luvata ja sitten niin helppo perua. Toisaalta sitä voidaan pitää johtamisen helppona lajina; kaikki siihen liittyvät asiat ovat omassa hallinnassa ja itse päätettävissä. Itsensä johtamista helpottavia kykyjä ovat esimerkiksi seuraavat:

Tietoisuus. Tietoisuudella tarkoitetaan omien tunteiden, tarpeiden, arvostusten, pyrkimysten, normien ja omaksuttujen käyttäytymismallien tuntemista ja tarkkailukykyä. Miksi toimimme niin kuin toimimme? Kuka lopulta ohjaa elämäämme: me itse, läheiset ihmisemme, joku auktoriteetti…? Itsenäisen ja luovan toiminnan edellytys on tietoisuus, kyky nähdä mitä itselle tapahtuu ja miksi. Tietoinen ihminen näkee mitä itsessä tapahtuu, pystyy säätelemään omaa käyttäytymistään ja kantamaan siitä vastuun. Tietoisuuden puute johtaa helposti automaattireaktioihin – tilannetta ei edes yritetä analysoida vaan reagoidaan vanhan mallin mukaisesti tai ajaudutaan ikään kuin ”tilanteen viemänä”, sen paremmin asioita arvioimatta. Erityisesti suuttuneina ihmiseltä helposti katoaa niin tietoisuus kuin selkeyskin ja turvaudumme syyttelyyn, joka ilmenee ”sinä”-ilmauksina (mm. syyttely).

Myönteisyys. Käyttäytymisen ohella toinen peruselementti on kyky tuottaa käyttäytymisessä tarvittava energia, elinvoima. Kolme äärivaihtoehtoa ovat kielteinen elinvoima, myönteinen elinvoima ja voimattomuus. Kielteinen ihminen näkee asioiden kielteiset puolet, lataa itseensä kielteisiä ajatuksia ja tunteita sekä heijastaa ympäristöön kielteisyyttä. Voimaton ei lataa itseensä minkään lajin energiaa, ei saa mitään aikaan. Elämä valuu pikkuhiljaa ohi, voimaton ei koe voivansa vaikuttaa asioihin eikä hänellä siksi ole tavoitteita: hän vain elelee ja asiat tapahtuvat hänelle. Myönteisyydellä voi ladata mielen, kehon ja jopa ympäristön. Myönteinen ihminen voi havainnoida kaiken ja hän pystyy oppimaan jatkuvasti uusia asioita. Myönteisyyden määrä ja asennoitumisen laatu määräävät kyvykkyyden käyttöasteen.

Vastuullisuus. Vaikeimpia elämäntaidon alueita on vastuun kantaminen omista reaktioista, etenkin tunteista. Siirrämme helposti vastuun omista negatiivisista tunteistamme ympäristöön – mikä konkretisoituu ”sinä”-ilmauksina. Tietoisuuden puuttuessa on vaikea ottaa vastuuta käyttäytymisestään – tiedostava, vastuullinen ihminen pystyy valitsemaan itse vastauksensa eri tilanteissa. Vastuullisuuteen kuuluu oleellisesti myös kyky tehdä päätöksiä.

Itsenäisyys. Itsenäisyyteen liittyy kysymys siitä, kuka elämäämme lopulta johtaa. Epäitsenäinen ihminen on usein muiden manipuloitavissa – liittolaisina ovat huono itsetunto ja jyrkkä normisto. Itsenäinen ihminen tietää mitä tahtoo elämältä. Terve itsenäisyys ja jämäkkyys, on sitä, ettei alista eikä alistu vaan pyrkii ”kaikki voittaa”-ratkaisuihin. Epäitsenäinen ihminen on alistunut olemaan muiden ohjauksessa ja mittaa arvonsa näiden hyväksymisen mukaan.

Selkeys. Selkeys on sitä, ettei sekoita asioita. Useimmiten sekaisin menevät mielipiteet ja tosiasiat, omat normit ja toisten ihmisten käyttäytyminen. Selkeästi havainnoiden näemme mitä todella tapahtuu – ei sitä, mitä toivomme tai pelkäämme tapahtuvan. Muistin avulla saamme selville useimpien ilmiöiden syyt ja tarkoituksen – esimerkiksi erilaisista ilmeistä päättelemme kanssaihmistemme tunnetiloja. Vaara piilee siinä, että ellemme ajattelu- ja erittelykykymme avulla tarkista ja aseta kyseenalaiseksi tulkintojamme, pidämme niitä totuuksina ja toimimme niiden pohjalta. Selkeyttä on tarkistaa tulkinnat, joista ei ole varma – ja paras tarkistamistapa on yleensä suora kysymys.

Luovuus. Kun kaikki edellä luetellut kyvykkyyden lajit ovat käytössä, meidän on mahdollista toimia luovasti: tuottaa kuhunkin ongelmaan paras mahdollinen ratkaisu riippumatta vanhoista kaavoista ja kokemuksista. Luovuus edellyttää kykyä pysähtyä mieli avoimena uusien asioiden eteen: avoin mieli pystyy käyttämään hyväkseen koko muistiaineistoa ja kekseliäisyyttä. Mielen avoimeksi tyhjentäminen edellyttää kykyä rentoutua, stressattu mieli ei ole koskaan rennon rauhallisen avoin. Luovuus vaatii myös kehittynyttä itsetuntoa – epävarma ihminen ei kykene luovaan ajatteluun ja käyttäytymiseen.