Yritysvastuu – juridisia näkökulmia

Pyörittelin paljon aiheita mistä haluaisin kirjoittaa ja mikä näin juristin näkökulmasta puhututtaa. Nostin isoksi otsikoksi yrityksen vastuullisuuden, ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Vastuullisuus on megatrendiksikin nimetty, mutta samalla se on myös hyvin arvopohjainen kysymys. Mikä tekee yrityksestä vastuullisen? Mitä pidetään merkittävänä seikkana? Vai onko enemmän kyse siitä, että mikä saa yrityksen näyttämään vastuulliselta?

Tällä hetkellä elämme vaalikevättä ja politiikkaan mitenkään kantaa ottamatta vertaisin vaalilupauksien herättävän samankaltaisia mielipiteitä, kuin yrityksen vastuulliseen toimintaan kirjaamat tavoitteet. Kaikilla on näkemys siitä, mitä hyvinvoiva Suomi tai yritys kuuluisi olla, tai miltä sen haluttaisiin näyttävän. Edelleen erotan näitä kahta seikkaa siitä, mitä kuuluisi olla, ja miltä haluttaisiin näyttää. Onko ongelmana se, että maalataan liian suurella pensselillä? Pitää osata hahmottaa suuret linjat ja päämäärät kaikessa toiminnassa. Kaatuuko toiminta kuitenkin liian vähään tarttumapintaan ja yhtäkkiä tuntuu, että tavoitteen saavuttaminen vaatiikin kamalasti työtä. Hetkellisesti se voi jopa huonontaa jonkun etua, kun aletaan viemään asioita uudelle tasolle.

Aikani näitä kysymyksiä pohtineena totesin, että kokonaisuuden halkominen vaatii paljon enemmän, kuin tämän yhden kirjoituksen. Eikä missään ole yksiselkoista selitystä sille, mitä vastuullisuus yritystoiminnassa todellisuudessa on. Nostan tähän seuraavaksi kuitenkin konkreettisia kysymyksiä, joita työssäni kohtaan liiketoiminnan ja juridiikan parissa. Ehdottomasti näen ennakoivan juridiikan tukevan vastuullisesti toimivaa yritystä. Ruohonjuuritasolla rakennetaan tärkeitä peruspilareita ja niitä on helpompi saavuttaa, kuin tulevaisuuden visioita, joita maalataan. Kiireen keskellä tärkeintä on tehdä suorittavaa työtä ja kotiuttaa rahaa kassaan, se on päivänselvää. Kuitenkin taakse jätetyt huolimattomat asioista sopimiset nousevat esiin, kun jossain otetaan osumaa. Taakse jätetty seikka tuleekin lopulta maksamaan rahaa, aikaa ja mainetta. Kaksi jälkimmäistäkin lopulta ovat yritykselle yhtä kuin rahaa.

Kaikessa pitäisi ehtiä olla askeleen tai kaksi edellä. Työsuhteissa kirjallisia työsopimuksia jää pahimmassa tapauksessa kokonaan tekemättä ja ajaudutaan erimielisyyksiin sen pohjalta, mitä on suullisesti sovittu, tai pahimmassa tapauksessa ei ole sovittu mitään. Määräaikaisten työsopimuksien kestoja ja perusteita saatetaan unohtaa seurata. Yhtäkkiä käsissä voikin olla toistaiseksi voimassa olevana käyttäytyvä sopimussuhde, ja sen mukanaan tuomat seuraukset.

Työntekijöistä on kova pula monella alalla ja houkutuksena käytetään parempaa palkkaa ja etuja, jotka eivät suinkaan enää ole ainoita merkittäviä asioita. Palkoissa ja eduissa tulee kuitenkin huomioon otettavaksi se, että kerran annettuja etuja on vaikea ottaa pois. Miten käy, kun työntekijät alkavat vertaamaan palkkoja ja etuja, ovatko ne tasapuoliset? Täytyy aina muistaa, että oikeudenmukaiset perustelut tulevat löytyä. Työnantajaimago kärsii, jos perustat eivät ole kunnossa ja aiheuttavat työyhteisössä ylimääräistä hampaiden kiristystä.

Työturvallisuutta vaaditaan, mutta tuodaanko sitä riittävän selkeästi esille, että työturvallisuudesta kiinni pitäminen on laissa säädetty kahden kauppa. Työnantajan tulee antaa edellytykset sille, että mahdollisimman turvalliseen työskentelyyn ja työntekijän on toimittava huolellisesti näiden annettujen edellytysten pohjalta. Annetaanko jossain tilanteessa selvät ohjeet, mutta työtä ei valvota riittävästi? Tai valvotaanko työtä, mutta ei anneta ohjeita siihen, mitä seikkoja tulisi erityisesti ottaa huomioon? Onko työntekijä tietoinen siitä, että työturvallisuuden laiminlyönti selvien ohjeiden ja valvonnan jälkeen voi johtaa lopulta pahimmillaan jopa työsuhteen päättämiseen?

Yleisesti taas sopimuksista voidaan pohtia, että onko vastuullisuutta roiskia menemään, kun esimerkiksi yhdellä sopimukseen otettavalla kohdalla olisi voitu sopia vastuunjaosta mahdollisen vahinkotilanteen varalle? Puhun tässä kohtaa erityisesti yritysten välisistä sopimuksista, joiden välillä vallitsee pitkälti sopimusvapaus. Aina tulee sattumaan asioita ja kaikkea ei voida kontrolloida, mutta jääkö toiselle osapuolelle kuitenkin luottavaisempi kuva, jos on etukäteen sovittu pelisäännöt.

Sopimussuhteen alkuvaiheessa ollaan vielä ns. neutraalilla maaperällä. Panostetaan hyvään sopimukseen ja kumpikin osapuoli omalla kuittauksellaan hyväksyvät tulevat mahdolliset seuraukset, ja miten ne hoidetaan. Sopijaosapuolien tahtotilaa tulkittaessa jälkeen päin ollaan varmassa myrskynsilmässä. Jokainen lopulta ajaa omaa etuaan ja suulliset sovitut asiat unohtuvat samassa, kun aletaan etsimään vastuussa olevaa tahoa, tai maksajaa. Jälkipuinti jättää aina jälkensä. Sillä kuitenkin miten epäkohdat hoidamme ja vielä parhaimmassa tapauksessa ennakoimme, on erittäin suuri positiivinen vaikutus asioihin suhtautumiseen.

Voidaan mennä myös asenteella, että mietitään näitä asioita vasta sitten, jos ongelmia ilmenee, mutta voimmeko enää siinä vaiheessa kontrolloida sen jättämiä jälkiä. Pystymmekö ennustamaan, kuinka paljon harha-askel tulee maksamaan. Niitä tulee ja menee, mutta eniten jää aina harmittamaan jossittelu siitä, että olisimme voinut toimia helposti toisin. Pahimmassa tapauksessa sama asia toistuu useita kertoja, eikä muutosta tehdä.

Onko väliä hyvältä kuulostavalla suurpiirteisellä vastuullisuuden strategialla, jos jokapäiväisissä käytännöissä on vielä paljon asioita, joilla voidaan rakentaa vastuullista ja luotettavaa kuvaa ympäröiville tahoille. Kääräistäänkö hihat ja aloitetaan pienistä konkreettisista toimista rakentamaan vastuullisempaa yritystoimintaa? Pienistä puroista kasvaa iso virta.